Hevoslauma ja sen jäsenet,
luonnollisuus ja lajityypilliset elinolot

Vihdoin, vuonna 2010 sain rakkaan hevoseni omaan pihaan reilun 10 vuoden eri vuokratalleilla kiertelymme jälkeen. Nähtyäni ja koettuani sen tallien kirjon omine toimintatapoineen, aloin hiljalleen miettiä mitä kaikkea halusinkaan tehdä toisin, niin että lähtökohtana olisi hevoselle mahdollisimman lajityypilliset elinolot ja luonnollisuus niin ruokinnassa, hoidossa, kavionhuollossa, kaikessa mitä hevosen kanssa yhdessä tehdään. Niin että hevonen voisi kokonaisvaltaisesti hyvin ja tasapainoisesti, sillä on aina karkearehua ja vettä tarjolla, tilaa liikkua, vaihtelevia ja reiluja tarha-alueita, pihatot jotka suojaisivat kesäisin ötököiltä, syksyisin sateilta ja talvisin lumituiskuilta. Oma valinnanvapaus mennä sisälle tai olla ulkona, vapaus liikkua ja leikkiä lajitovereiden kanssa omassa laumassaan.

Hevoseni ovat olleet raudatta vuodesta 2009-2010 lähtien, eli kengättä ja kuolaimetta. Olen käynyt Vainikan aitan kavionhuolto 1 -kurssilla vuonna 2010 ja tähän päivään vuollut kaviot kaikilta hevosilta itse. Kavionhuolto 2 -kurssi käyty vuonna 2016. Hevoset ovat minulle rakkaita perheenjäseniä ja ystäviä. Joiden mahdollisimman luonnollinen ja lajityypillinen elämä omassa laumassaan, on minulle sydämen asia. Aivan kuin muidenkin eläinten kohdalla. Vietän hevosten kanssa eniten aikaa vain olemalla, pyytämättä tai odottamatta mitään. Aina ei tarvitse harjoitella jotain ja usein ne parhaimmat hetket hevosten kanssa löytyvät niistä olemisen hetkistä, tässä ja nyt. Siinä toisiamme kuunnellen, rapsutellen toinen toistaan, jos siltä tuntuu. Tai vain tuulen huminaa kuullen, auringosta nauttien. Toisinaan teen hevosten kanssa maastakäsin harjoituksia, usein hyvin lyhyesti, palkiten oikeasta suunnasta, lopettaen hyvältä tuntuvaan hetkeen. Olen myös opettanut pari varsaa kuolaimetta ajoon ja ratsun alkeisiin. Opetuksessa olen käyttänyt positiivista vahvistamista. Käyn myös Haukurin kanssa silloin tällöin maastoilemassa, sopivan ajankohdan tullen, jalkasin, ratsain tai sekä että.

Vuosi vuodelta hevosten elinoloja on pyritty parantamaan entisestään ja tarha-alueet kiertävätkin ympäri tonttia jo laajemmalti. Yhteensä tarha-alaa taitaa olla nyt n. 4-5h ja pihattoja on kaksi. Ensimmäinen pihatto muunnettiin nykyiseen muotoonsa kahden hevosen siirtotallista 6m x 3m, väliseinä sekä ovet poistettiin ja oviaukot saivat polar muoviliuskat. Tämä rakennus siirrettiin toiselle puolelle pihaa ja tilalle rakennettiin isompi 8m x 4m pihattorakennus, johon tuli oviaukkoihin myös muoviliuskat. Vesi ja heinäpisteet (slow feeding) on sijoiteltu ympäri tarha-alaa niin että hevosille tulisi liikuntaa kuin itsestään kulkiessaan näiden pisteiden välejä. Hevosille saatiin hankittua myös katoksellinen heinähäkki tuttavalta, ja se onkin osottautunut hyväksi ratkaisuksi, aikaa säästäen heinäpussien täytöltä. Heinää on tarjolla usein vapaasti heinähäkistä, joko irtona tai paalista. Heinähäkkiin on myös hankittu slow feeding -verkko, hidastamaan heinän syöntiä ja estämään myöskin heinähävikkiä kun heinä ei pääse leviämään juurikaan maahan. Näissä eläinten oloissa ja tiloissa ei työ tekemällä lopu ja aina löytyy parannettavaa ja toimivampia ratkaisuja. Oikeanlaisia elinoloja olen pyrkinyt luomaan pitäen mielessä Paddock Paradisen, ns "villihevosjärjestelmän", joka auttaa luomaan kesyhevosille mahdollisimman luonnollisen ja lajityypillisen elinympäristön, jossa pysyä pitkäikäisenä, terveenä, tyytyväisenä ja hyvinvoivana. Poimien tästä omalla kohdalla mahdollisia ratkaisuja, jotka toteutettavissa. Paddock Paradise konsepti perustuu villihevosten tutkittuun käyttäytymiseen ja kengättömyyteen.

Hevonen ei mielestäni voi hyvin jos ajattelemme sen elävän niin kuin me ihmiset. Hevosen on mahdollista voida hyvin, terveenä ja tasapainoisesti kun annamme sen olla hevonen ja toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään laumassa, niin luonnonmukaisissa elinoloissa, kuin vain meillä ihmisillä on mahdollisuus heille tarjota, omien resurssiemme ja budjettimme mukaan. Jos en voisi tarjota hevosille mahdollisimman luonnollista elinympäristöä pihatto-oloissa, ei minulla varmasti olisi hevosiakaan.

HAUKUR

s. 18.9.2010 Ruuna

Lauman vahva johtaja, silmäteräni. koko perheen mussukka. Lempeä pikku muhku. Kaunis ja viisas sielu. Suurella sydämellä varustettu pieni hevonen.

Rauhallinen ja tyyni. Hyvin ystävällinen, luottavainen ja vähän koiramainen, kulkee usein ihan liki vierellä siivotessani tarhaa, antaen tietysti oman tukensa ja apunsa tehtäviini.

Haukurilla on hauska kaksivaiheinen väritys, jota kutsutaan punarautiaan päistäriköksi. Talvi aikaan hän on kauttaaltaan punaruskea, ja kevään tullen karva vaihtuu valkeaan kesäkarvaan.

Haukur on tullut perheeseemme 2011 ja on valloittanut kaikkien sydämet. Haukurin isä on valkea Suomen hevonen ja äitinsä Islanninhevonen. Säkäkorkeutta Haukurilla on n. 145cm.


MAMMA

s. 22.8.2004 Tamma

Mamma on lauman vanhin, oman arvonsa ja asemansa tunteva minihevostamma. Mammalla on korkeutta n. 90cm. Kiltti, ystävällinen ja rauhallinen.

Mamma saapui meille kantavana, ja meillä asuu myös hänen tyttärensä Peppi. Mamma on ollut hyvin suojeleva lapsestaan, eikä juurikaan päästänyt tätä näköpiiristään erkanemaan muualle tai muiden laumanjäsenten luo. Varsinkaan nuorta Ville -ruunaa koskee selvät rajat, ettei lapsensa luokse mennä ilman äidiltä lupaa kysymättä ja vain hänen suostumuksellaan. Onneksi Mamma ei enää ihan niin paljoa stressaa lapsestaan ja osaa ottaa itsekin rennommin, eikä jatkuvasti huolta kantaen ja suojellen.

PEPPI

s. 4.6.2014 Tamma

Peppi pieni yksisarvinen. Meillä kotona syntynyt, Mamman tytär. Myöskin minihevostamma. Hyvin kaunis ja erityinen sellainen. Mammasta vähän korkeammaksi kasvanut, ehkä siinä 95cm.

Peppi omaa hyvin uteliaan ja seurallisen luonteen, on ystävällinen ja hieman jekkua aina mielessään. Tykkää maistella välillä vähän kaikkea Peppi omaa myöskin erityisen blue eyed cream (BEC), värityksen, ja valkeilla merkeillä. Eli hänellä on jäänsiniset silmät, kerman värinen karva sekä valkeita merkkejä otsassa, sään molemmin puolin sekä sukkina jaloissa.

Peppi on ollut hyvä kaveri myös Luka -koiran kanssa ihan pienenä varsana ja nykyisin he välillä haistelevat toisinaan lähekkäin. Peppi on laumassa oikeastaan kaikkien kanssa kaveri, erityisesti Sannin ja Villen.

VILLE

s. 14.6.2014 Ruuna

Ville Vallaton. Ja sitä hän myöskin on. Hyvin vallaton kaveri, joka keksii kaikenlaista jäynää ystävälleen Haukurille kuin minitammoillekkin mm. jahistaen heidän perässään tarhassa leikkimielisesti. Tekee aina kaikkensa jotta saisi Haukurin leikkimään kanssaan.

Ville on rodultaan Connemara ja hyvin kaunis poika. Hän on tullut perheeseemme varsana.

Valloittaa katsellaan kaikki, noin sielukkaan lempeisiin silmiin jos ei sula, niin ei mihinkään. Säkäkorkeutta Villellä on n.145cm.

SANNI

s. 14.6.2014 Tamma

Sanni on pikkuruinen kuin tiitiäinen. Korkeutta löytyy huimat reilu 80cm. Kaunis kuin karamelli.

Herkkä, lempeä ja ystävällinen pikku tamma. Sanni on rodultaan minishetlanninponi.

Sanni on pienestä koostaan huolimatta laumassa arvostettu jäsen, eikä koolla ole juurikaan merkitystä vaan pikku tamma on ottanut asemansa vanhimman Mammankin edelle. Niin hellyyttävä ja välillä niin kipakka. Mutta niin kovin ihana.

Sanni on laumassa kaveri kaikkien kanssa, vaikka näyttääkin paikkansa välillä erittäin selkeästi.